Mäenrinnettä alas, sata metriä jyrkästi vasemmalle tanakassa männynkaaaarnasta veistetyssä hirsipuussa roikkui erikoinen hahmo. Sen sieraimista kasvoi kummallisia johtolankoja. Kaikkein oudoin oli verenpunainen ariadnen lanka keskellä kaikkialle tursuavia kukkakaalin muotoisia isoja aivoja. Langasta erkani pieniä höyhtyviä, joilla aivot oli kiinnitetty niitä suojaavaan, kellertävään kitiinikuoreen.

Hahmon takana oli melko huomaamaton toinen, eräänlainen hahmo. Sen eriskummallisissa käsivarsissa näkyi tatuointeja pyhistä Veda-kirjoituksista ja inkvisition teloitustuomiosta. Eräänlaisen hahmon takaa irvisti kolmas, pienehkö hahmoke. Sen ihohuokoset olivat hopeanharmaiden suomujen ulkopuolelta lähtevien seittien peitossa.

Hahmot lähtivät lievää kylkimyyryä eteenpäin jonnekin muka ikäänkuin ns. piiloon. Niitä seurasi varsin tavallinen kristillisdemokraattisesti ajatteleva, hyvinkin normaali, keskiverto hahmo. Sen klitorishupusta erkani pikantti sikermä rytmikkäitä, joskin hieman tuoksahtavia pärskeitä. Tämä poikkeama ei kuitenkaan ollut ainoastaan tavanomainen, vaan jopa hieman vähemmän poikkeava

Kaikkien hahmojen ympärille ryhmittyi tietyllä tapaa kiistanalainen mutta jotenkin yksiselitteinen haloimiöiden rypäs. Tämä rypäs oli muodoltaan hieman hahmoton, ikäänkuin kierteelle photoshopattu poutapilvi. Tämä pilvi repesi kahtia ja siitä lähti jonkinlainen, ehkä etäisesti riettanoloisen naikkosen huononhajuinen kuukautisvuoto.

*

Otto oli aavistuksen verran etukumarassa, sillä takana oli poikittain asetettu, joskin kevyehkö halkaisusirkkeli. Oton suunnitelmissa oli hieman hämärä, mutta yllättävän sinnikäs pikku kepponen eräälle tietylle naisihmiselle. Kepponen koostuisi jonkinlaisesta alkuosasta, jonka aikana naisihminen asetettaisiin seksuaalisesti kiihoittavaan, mutta kuitenkin platonisesti katvasoen jokseenkin arkipäiväiseen puolustusasentoon. Tässä asennossa oli toisaalta hieman mukavampi, mutta myös turvallisempi liikahdella sivusuunnassa. Rytmikkäästi hivuttaen Otto väisteli sirkkelin yrityksiä leikata hänen kalleinta jalokivillä koristeltua, ainoaa partakarvaansa. Tuo jämäkähkö mutta elastinen sarveiskuitu oli siinä määrin kierteellä, ettei sitä voinut oikeastaan sirkkelillä oikaistakaan, vaan sen työstäminen tapahtui järeällä painepesurilla.

Kepposen tekijäksi ei tietenkään kelpuutettaisi muita kuin Oton luottoporsas, jolla oli takataskussa aina valmiina oleva paristovetoinen sammakko. Sammakko asetettiin plus- ja miinusnapojen väliin narkoleptiselle vyöhykkeelle jotenkin odottamaan unen laskeutumista. Otolle ei enimmäkseen ollut vielä valjennut miksi. Se, että kepposen tekijäksi osoittaituikin jotakuinkin epämääräinen, haalea olento, jonkin verran vinossa asennossa kivitetty huora, ei ollut erityisen otollista. Ottoa hieman etoi. Erityisesti hänen nivelensä kiertopään etuakseliston takajousissa tuntuva kirvelevä viiltely teki lopun edvardiaanisesta hekumasta, jota sinappikaasunaamarin käyttö oli onnistuneesti onnistunut estämään.
*

Arvin yllätys (1-3 sanaa kerrallaan)

Arvi meni varoen eteisestä salin puolelle, missä tissit oli upotettu miedonhaaleaan kuppiin. Tissien välistä näkyi herkkuja salin seinillä. Arvi katsoi inhoten peilikuvaansa ja vatkasi huolimattomalla kädenliikkeellä vastanyletyn kyykäärmeen sahakuvioista pintanahkaa. Tilanteen jännitys laukesikin, kun kyy sanoi kyllästyneensä aika paljon Arviin. "Tisseistä tuheroon pitäisi olla keskimäärin pimeämpää, mutta kyllä se näinkin menee."

Mitä tekikään kyy! Se päästi hampaansa irti omenasta. Arvi lopetti vatkaamisen. Hän nosti tissit ylös ja perseet lavitsalle pitkälleen. Sitten hän levitti niitä ja sytytti kynttilän. Seuraavassa vaiheessa viikunanlehden raosta katseleva pöllö pullisti kupuaan ja pieraisi tuntuvasti. Kynttilä sammui. Vatkaaminen kävi hieman vaivalloisemmaksi. Salin takaseinän paljeovi sulkeutui itsestään. Pöllö iski kyntensä Arvin vatkattuihin nahkoihin ja terävän nokkansa Arvin alahuulen alla olevaan velttona roikkuvaan sätkätupakkiin. Silloin Arvi hieman irvisti ja mulkaisi oudon näköisesti eteisen suuntaan. Sieltä olikin tulossa naapurin mormooniksi pukeutunut mustalaismies, jolla tuskin oli raamattu yöpöydällä kuten eräillä tosikommin uskoa tunnustavilla, ns. "huonoilla naisilla".

"Ei perkele!" Arvi kiljaisi ilosta kun onnistui houkuttelemaan käärmeen lähemmäs itseään ja imaisemaan sahalaitakuvion sieraimiinsa. Arvia tuskin kuitenkaan tarvitsi kahdesti kehottaa olemaan niin vakava huonojen naisten ollessa kyseessä. Naiset kauhistuivat käärmekuvion edestakaisesta vemputtelusta ja Arvi antoikin jokaiselle paksua ja mehukasta maa-artisokkajöötiä. "Voi saatana!"
*