sunnuntaina, lokakuuta 09, 2005

Kolme sanaa kerrallaan

Muinaisen uskomuksen mukaan se huutaa joka toisen koiraa kuopassa viimeksilopettaa. Tätä ei pidä kuitenkaan unohtaa hädän hetkellä, sillä "parempi koira pöydälle pyyhittäväksi nostettuna kuin kymmenen ketunhäntää kuusen juurella asunnossa" tai "hullu kattilan heittää, mielipuoli veivinsä", mikä sopiikin sattuvasti koiran suunnitelmiin evoluution tulevia, järjettömiä vaiheita vastaan.

Mikrobeista koira ei ehkä ole kuullutkaan, mutta jonkinlainen näppituntuma silläkin asiasta on. Viimeisimmän tutkimustiedon mukaan nimittäin koirien yleissivistys ei rajoitu ainoastaan ruoanjätteiden ja hännänalusinformaation yhtälöoppiin. Eräillä louskuleuoilla on tohtorintasoista perehtyneisyyttä pieneliöproblematiikkaan. Koiraeläimen ikenistön bakteerikanta on näet karvanaamalle neliö- ja kuutiojuurihoidon lähtökohta ja lopputulos.

Mainitunkaltaisia piskihurttia esiintyy erittäin suurina kantoina yleensä korkeamman yritysjohdon tai ylemmän asiantuntijasektorin liepeillä kyttäämässä etenemismahdollisuuksia, valmiina tarrautumaan optiosalkkuihin ikään kuin arasti elämän tarkoitusta ja olemassaolonsa mysteeriä olennoiden.*

Neljä sanaa kerrallaan

Antti Wihurin rahaston kunniapalkinnot järjestävät mielenosoitusmarssin ensi tilassa siten, että ne keksivät uusille Bond-elokuville uusia käyttötarkoituksia. Yötä päivää ei kukaan kuole koskaan, kun kaikki alempirotuiset naisagentit megalomaanisine silikoniulokkeineen, joista erityisesti huomiota herättävät aivan valtavat haarniskaan ahdetut varustukset, jotka fysiikan lakeja uhmaten vyöryvät barrikaadeille maanjäristyksen vimmalla. Erektioasentoon pystytetyt poliisien vesitykit huokaisevat voimattomina: "Tämä tästä ja tuo tuosta, mitä tässä liikoja luulemaan!"

Mielenosoitus kiihtyy entisestään panssaroitujen wihurien jahdatessa karanneita suojattejaan. Mukaan liittyy jänisviestikomppanian polkupyöräryhmiä huutaen "Se ensin kuolee, jolla on violetit villahousut!"

Seuraavassa aallossa esiin rymistävät liito-oravien syöksypommittajalaivueet kylväen tuhoa kuoliaaksinaurajien keskuudessa. Silti tilanteen seuraavaa käännettä ei kukaan muista enää kiikkustuolissa istuessaan. Niin hiljaa paikalle hissuttelevat vampirellat, draculat ja muut kioskikirjallisuudesta tutut hahmot, joita nousee maasta kuin porkkanoita. Samalla nopeudella kuin lantut viipaloidaan, mukiloidaan makkaratuotteet ja ruskistetaan siansorkat, jotka on äsken kaivettu esiin pohjattomista suonsilmäkkeistä vain hieman pinnalta mädätettyinä.

Kulinaristinen nautinto kruunataan itämaisilla mausteilla ja runoilla:

"Eilinen, elämäni, venttiilintiivisteenä juureskellarin rikkiruostuneessa kompressorissa, katsastuksessa hylätyn automobiilin aliohjautumisena syysusvaisella kärrytiellä vaivihkaa pientareelle

KANELI! SAHRAMIT! JAMMUJAKASHMIR! POHJAHIIVAOLUSIA!

Tonavan unohdettu sivuhaara: HöräbZu4h-joki!"

Kaksi sanaa kerrallaan




Jätä oma kuvasi tähän! *

Kuusi sanaa kerrallaan


Minusta on aivan erinomaisen hienoa, että on vielä kärpäsiä, jotka ylläpitävät luonnon kiertokululle aivan välttämätöntä aineen ja tuonpuoleisen välistä salaliittoa, josta on suurta iloa ja ajoittain myös sietämätöntä kiusaantumisen kyllästämää piinaa, kun päädytään hämärään ja tunkkaiseen kammioon, jossa mädäntymisen oma-aloitteinen sääteleminen lienee aniharvoin niin yhdentekevää, kuin se näissä epäinhimillisissä olosuhteissa vain voi olla. Mutta se kosketuspinta todellisuuteen? Se on kadonnut kuin hohtimet sepän kädestä susia väistellessä.

"Ripaskaa", luonnehti paikallisradio koe-eläinten liikkumistapaa kammiossa. Sanomalehdissä taas ounasteltiin lokakuisten kärpästen tietävän suosiollisia säitä tammi-helmikuussa vuonna 3013. Hannu Karpon näkemys jumittuneen liikenteen laukaisemisesta tykistökeskityksellä ei kiinnostanut edes syrjäisimmällä suoseudulla hourailevaa kuuromykkäsokeaa dementikkoakaan. Häntä kiinnostivat ainoastaan perunan patogeeniset infektiot, jotka aktivoituivat itämisvaiheen jälkeen siinä kemiallisessa prosessissa, joka sai alkunsa kärpästen kuljettamien entsyymien kasvattamassa akuutisti kumuloituvassa naaraskanin sisäeritystiehyiden streptokokkikannassa, josta Tommi Läntinen lauloi kappaleessaan "Vitut ja muut kansanomaiset nimitykset naisten sukupuolielimistä".*