...jolla on tuommoiset uudet ja oudot tötteröt päässä.

...sitä ennen kuin internetti oli, oikein yhteyttä pidettiin? Kirjoittelemalla ja lähettämällä piirroksia postitse ja soittelemalla. No sehän tietysti vaati viitselisäisyyttä ja aikaa enämpi. Mutta silloin tuli tehtyä ihan itse, konkreettisesti ja parempaa jälkeä kuin nyt, mäkkien, peeseettein ja interneetsien aikaan.

Nyt netti on tässä ja nyt, koko ajan. Itsekään en ole nettiriippuvainen, plaraan tietyt sivut aamupäivällä ja iltapaäivällä. Uutiset etupäässä. Ja Hihnaston tietysti.

Riippumaton anarkisti

Olen vakavan vaiheilla. Rankemman luokan päätöksen äärellä. Tosikon paikkeilla. Kokolailla hujakkeilla, että hymy hyytyy. Jos sellaista koskaan ollutkaan. Hieman taustaa: olen aina kokenut vastenmielisyyttä riippuvuutta aiheuttavia asioita kohtaan. Kun jossain joku kuuluttaa ainoana oikeana totuutena sitä, että aamukahvi ja sanomalehti ovat erottamattomat, meikä jättää ne vähemmälle. Jos joku säätää että työpäivän jälkeen pitkä olut, tuplaviski ja muhevat savut pikkusikarista tai tupakista ovat ihan måste, meikä tyrkkää nuo myrkyt "yli laidan".


Nyt on sitten tullut netin vuoro. Viimeaikoina netti on ollut meikälle niin jokapäiväinen, että ihan hirvittää. Pistänkin nyt pientä rajaa itelleni: Josko yrittäis aluksi lievää vieroitusta: kerta päivässä. Sitten muutaman viikon/parin kuukauden kuluttua rupeais vakiinnuttaan käytäntöä kerran viikossa...


Siis netti on HIRRRMU hyvä, kätevä ja tärkeä. Mutta ei kuitenkaan NIIIIN tärkeä.




Probleemi vain, missä sitten julasen näitä tolkuttoman upeita kuviani. Minne jaan kaikki piirrokseni!? Ei tana, löyhkääkö täällä riippumatossa juuri omiin vaippoihin turautettu sonta? Jjjäkkkis!