Vuodevatteina toimi sisäpuoleltaan lämpöä heijastavaksi käsitelty sadeviitta.

Majan hyviin puoliin voi katsoa kuuluvan mm. seuraavat: *auki 24 h/ *ilmainen/ *takuuvarma tuuletus/ *tarjoaa tihkusateella sateensuojan. Erinomainen paikka ottaa viiden minuutin - vartin tirsat (, mikä usein riittääkin).

Miinuspuolia: °pakkasella, tuulella, rankkasateella ja hurjimpaan hyttysaikaan suojaton/ °Jos puu on korkea, ukkosella hengenvaarallinen paikka.

Kesää lomaillen. Seikkaperäisiä seikkailuja. yksi kerrallaan

siellä jossakin...



Nyt, 010707, verrattomasti viisaampana ja asioista paremmin tietävänä voin vain todeta, että vastakkainkohtaamisemme olisi ollut mitä epätodennäköisin. Saavuin näetsen ryöstökaupungin tienoille aamuyön/aamupäivän tunteina. Liikehdintäni oli jotakuinkin omituista: välillä veivasin puoliunissani humaltuneenkaltasesti kiemurrellen, välillä oli pakko laskeutua taluttamaan menopeliä. Yritin torkkua linja-autopysäkin penkillä. Koska sellaista en kuitenkaan löytänyt, valitsin lepopaikaksi tienvarsimetsikön kuusenjuuren. Vaikka niin oletan arvaillun, en suinkaan saapunut kaupunkiin moottoritietä pitkin! Suunnitelmani oli tulla Hikiältä Jokelan ja Järvenpään & Tuusulan kautta mutta eksyinkin Mäntsälään. Siis vanhaa Lahdentietä kehäkolmosen hujakoille, mistä olikin varsinainen seikkailu alkava: Kaikki tiet vievät Jakomäkeen!

Vaan pääsinpä perille ihan ok kondiksessa ja nyt, reilu vrk jälkeenpäin alkaa pahin endorfiinihuuma hellittää. Päivällä suorittamani tutkimusmatka Etelärantaan ja Kaisaniemen tuskatantereelle oli valaiseva ja kesäisyydessään mieltäkohentava. Hieno reissu!