Lomalaislyriikkaa

Päivyiden saatossa pilvilampaiden valkokäkkäräturkkien alaosat rapaharmaantuvat kuin valkean Pajeron helmapellit sorateiden syleilyssä. Jotta saataisiin edes hivenen tuntumaa meneillään olevaan ilmiöön, asettaudutaan siniseljällä purjehtivalle luodolle, pisimmän laiturin nokkaan. Sieltä kun valppaan kotkanpojan katseella mitataan autereista vedenselkää, siintää helmeilevien hikipisaroiden lomasta kumma kangastus. Mätäkuun sammakko sieltä julistaa festariheinäkuun muuttuvan piakkoin kaikkien aikoijen mutaisimmaksi. Rapaa, mutaa, loskaa ja sontaa on kaikkialla, saatana!

Rattiin juopunut bemaristi jarrutteleikse piikkimatolle pitkäksi venähtänytttä juhannustaan. Sateiset säät saavat paikalle sienet putkahtelemaan . Rihmastoa taitaa olla jo päässäkin, tanan vttu - lyyristely ei nyt suju.*