Rikostarina (yksi lause kerrallaan)
Pöydän takana istuva nainen oli äärimmäisen ruma. "No, rumaa on ollut rikollisen käden jälki, miksei sitten kaikki asianosaiset samaa kattausta, sopii hyvin kuvaan", ajattelin ja päätin keskittyä itse asiaan - silminnäkijälausuntoon. Naisen lausunnossa oli muutama yksityiskohta ja seikka, joka ei oikein tuntunut sopivan kuvioon. En olisi ehkä kiinnittänyt siihen sen suurempaa huomiota, ellen lattialle pudonnutta kynää nostaessani olisi tullut vilkaiseeksi naisen vauva-aukon suuntaan...
Olin toki kuullut vähemmän hauskoja juttuja Palermon mafian naistappajista, mutta hameen alta minua kohti osoiteun katkaistun haulikon piippu oli tylyä nähtävää. Se, että äkisti huoneen vastakkaisella seinustalla aukirysäytetyistä pariovista työnnettiin aasinruholla lastattua jättiflyygeliä sisään, kuin myös se, että ruman naisen hameen alta runsaan veri- ja limatulvan saattelemana vääntäytyi eteeni haulikkoapitelevä vähemmän feminiininen iljetys, sai minut muotoilemaan seuraavaksi suunnittelemani kysymyksen uudelleen.
"Pitääkö rouva tai neiti slovakialaisesta anissuklaasta?" kysäisin rentoa ilmapiiriä tavoitellen ja työnsin pöydällä olevaa, niklatuilla saranoilla varustettua puurasiaa olentoa kohden. Flyygelistä laukaistu robottikäsivarsi nappasi olennon tiukkaan kuristusotteeseen ja paiskasi ikkunasta ulos. Hengähdin helpotuksesta, kaadoin itselleni tukevan lasillisen skotlantilaista, mutta hyvin edullista whiskyä ja sytytin meripihkaisen perintöpiippuni.
Se oli virhe.
Silmissäni sumeni äkisti ja tuntui kuin sisuksiini tungettaisiin yhtä mittaa useita erimittaisia, jääkylmiä ja betonilattioiden vahvistamisessa yleisesti käytettäviä harjateräksiä. Pikkujyrsiämäisen puuhakkaasti liikkuva äijäpahanen osoitti kädellään vipua, jolla pääsisin ulos pohjakerrokseen laskeutuneesta hissistä. Tein työtä käskettyä ja painoin kahvan alas.
Helpotus, joka hissihäkin oven avauduttua valtasi kehoni ja mieleni, oli täydellinen ja tajunnassani takoikin päällimmäisenä ajatus "ruma nainen pidätettävä välittömästi". Syöksyin kadulle ja keltaiseen Chevrolet Impala - avoautooni ja ajoin 5. Avenuelle.
Oli iltapäivän kuumin aika ja Central Parkista päällekäyvä trooppinen paahde ei suinkaan vaikeuttanut päätöksentekoa siitä viettäisinkö lopun päivää hikisessä toimistossani vai kellarikapakan viileydessä. Tuttu baarimikko töytäisi eteeni kuluneelle tiskille, sanaakaan sanomatta, heti minut nähtyään, tavanomaisen, halpalaatuisen tripla-whiskyn jäillä.
"Marlowen keisseihin liittyi aina liuta kauniita naisia, miks mun jutuissa naaraat on toinen toistaan rumempia iljetyksiä, vaikka melkoisen syvää unta tässä rämmitään... tokko lie Chandlerin kynästä tää kupletti...", avauduin baarimikolle viitaten samalla lisää lasintäytettä. Tuo kyyninen kerberos alkoholismin esikartanosta laittoi tiskille lapun johon oli epämääräisellä, vapisevalla käsialalla kirjoitettu "Jezebel 394075-9459". Useimmille tuo numerosarja tarkottaisi pankkitiliä tai puhelinnumeroa, minulle nimi ja numerot olivat tärkeä johtolanka työnalla olevan tapauksen ratkaisemiseksi.
Napattuani vielä kuusi tripla-whiskya loikkasin kärryyni ja painoin kaasun pohjaan, suuntanani Yksikäsi-Mickeyn baari Sunset Stripillä. Kävin matkan varrella olevassa Silmäpuoli-Jackin salakapakassa paskalla. Klosetissa nappasin kevyellä ranneliikkeellä tyhjäksi povitaskussani olleen puolen litran pullon väkevää mallasviinaa. Matkalla baaritiskille ryystin tyhjäksi saippua-automaatin, aavistellen että sen avulla "jees-epelin" numerosarjan merkitys avautuisi jotakuinkin tukkoiselle tajunnalleni. Baarissa rykäisin tiskille reilut oksennukset, tilasin tripla-whiskyt, latasin piippuuni vahvat merimiestupakat ja käännyin vieressäni istuvan naikkosen puoleen, intiimit iltatoimet mielessäni.
Heräsin pimeässä.
Jostain oikealta kuului käheää puhetta ja katkonaista naurua. Yritin kysyä, mitä olivat ne vaaleansiniset pillerit, joita olin huomannut naisen salaa pudottelevan viskiini, mutten pystynyt puhumaan. Lisäksi minulla oli jättiläismäinen erektio. Tiesin olevani kuollut.
Aamulla toimistossani tajusin minne jutun langat johtivat. Nostin kaihtimet, avasin tuuletusikkunat ja kastelin kukat. Silloin soi puhelin. Tähän aikaan soittivat yleensä erilaiset kaupustelijat, jotka pudotin räväkästi langoilta, ennen kuin keskustelu ehti edes alkaa: "Ei osteta mitään, ei myydä mitään, mutta vaihdetaan sisäänajetulla munuaisella puhdas maksa tai terveet keuhkot." Toisesta päästä ei kuulunut mitään.*
Olin toki kuullut vähemmän hauskoja juttuja Palermon mafian naistappajista, mutta hameen alta minua kohti osoiteun katkaistun haulikon piippu oli tylyä nähtävää. Se, että äkisti huoneen vastakkaisella seinustalla aukirysäytetyistä pariovista työnnettiin aasinruholla lastattua jättiflyygeliä sisään, kuin myös se, että ruman naisen hameen alta runsaan veri- ja limatulvan saattelemana vääntäytyi eteeni haulikkoapitelevä vähemmän feminiininen iljetys, sai minut muotoilemaan seuraavaksi suunnittelemani kysymyksen uudelleen.
"Pitääkö rouva tai neiti slovakialaisesta anissuklaasta?" kysäisin rentoa ilmapiiriä tavoitellen ja työnsin pöydällä olevaa, niklatuilla saranoilla varustettua puurasiaa olentoa kohden. Flyygelistä laukaistu robottikäsivarsi nappasi olennon tiukkaan kuristusotteeseen ja paiskasi ikkunasta ulos. Hengähdin helpotuksesta, kaadoin itselleni tukevan lasillisen skotlantilaista, mutta hyvin edullista whiskyä ja sytytin meripihkaisen perintöpiippuni.
Se oli virhe.
Silmissäni sumeni äkisti ja tuntui kuin sisuksiini tungettaisiin yhtä mittaa useita erimittaisia, jääkylmiä ja betonilattioiden vahvistamisessa yleisesti käytettäviä harjateräksiä. Pikkujyrsiämäisen puuhakkaasti liikkuva äijäpahanen osoitti kädellään vipua, jolla pääsisin ulos pohjakerrokseen laskeutuneesta hissistä. Tein työtä käskettyä ja painoin kahvan alas.
Helpotus, joka hissihäkin oven avauduttua valtasi kehoni ja mieleni, oli täydellinen ja tajunnassani takoikin päällimmäisenä ajatus "ruma nainen pidätettävä välittömästi". Syöksyin kadulle ja keltaiseen Chevrolet Impala - avoautooni ja ajoin 5. Avenuelle.
Oli iltapäivän kuumin aika ja Central Parkista päällekäyvä trooppinen paahde ei suinkaan vaikeuttanut päätöksentekoa siitä viettäisinkö lopun päivää hikisessä toimistossani vai kellarikapakan viileydessä. Tuttu baarimikko töytäisi eteeni kuluneelle tiskille, sanaakaan sanomatta, heti minut nähtyään, tavanomaisen, halpalaatuisen tripla-whiskyn jäillä.
"Marlowen keisseihin liittyi aina liuta kauniita naisia, miks mun jutuissa naaraat on toinen toistaan rumempia iljetyksiä, vaikka melkoisen syvää unta tässä rämmitään... tokko lie Chandlerin kynästä tää kupletti...", avauduin baarimikolle viitaten samalla lisää lasintäytettä. Tuo kyyninen kerberos alkoholismin esikartanosta laittoi tiskille lapun johon oli epämääräisellä, vapisevalla käsialalla kirjoitettu "Jezebel 394075-9459". Useimmille tuo numerosarja tarkottaisi pankkitiliä tai puhelinnumeroa, minulle nimi ja numerot olivat tärkeä johtolanka työnalla olevan tapauksen ratkaisemiseksi.
Napattuani vielä kuusi tripla-whiskya loikkasin kärryyni ja painoin kaasun pohjaan, suuntanani Yksikäsi-Mickeyn baari Sunset Stripillä. Kävin matkan varrella olevassa Silmäpuoli-Jackin salakapakassa paskalla. Klosetissa nappasin kevyellä ranneliikkeellä tyhjäksi povitaskussani olleen puolen litran pullon väkevää mallasviinaa. Matkalla baaritiskille ryystin tyhjäksi saippua-automaatin, aavistellen että sen avulla "jees-epelin" numerosarjan merkitys avautuisi jotakuinkin tukkoiselle tajunnalleni. Baarissa rykäisin tiskille reilut oksennukset, tilasin tripla-whiskyt, latasin piippuuni vahvat merimiestupakat ja käännyin vieressäni istuvan naikkosen puoleen, intiimit iltatoimet mielessäni.
Heräsin pimeässä.
Jostain oikealta kuului käheää puhetta ja katkonaista naurua. Yritin kysyä, mitä olivat ne vaaleansiniset pillerit, joita olin huomannut naisen salaa pudottelevan viskiini, mutten pystynyt puhumaan. Lisäksi minulla oli jättiläismäinen erektio. Tiesin olevani kuollut.
Aamulla toimistossani tajusin minne jutun langat johtivat. Nostin kaihtimet, avasin tuuletusikkunat ja kastelin kukat. Silloin soi puhelin. Tähän aikaan soittivat yleensä erilaiset kaupustelijat, jotka pudotin räväkästi langoilta, ennen kuin keskustelu ehti edes alkaa: "Ei osteta mitään, ei myydä mitään, mutta vaihdetaan sisäänajetulla munuaisella puhdas maksa tai terveet keuhkot." Toisesta päästä ei kuulunut mitään.*
